Kotiseutumuseo
Rakennukset Sundomin museoalueella
1. Maalaistalo
Maalaistalo on pystytetty nykyiselle paikalleen Västergrändeniin 1700-luvun loppupuolella joko Anders Ersson Hortansin s. 1730 tai talon vävyn Pehr Mattsson Hortansin s.1769 toimesta. Heidät mainitaan ensimmäisinä talonpoikina Nystun (= uusi tupa) talossa Hortansin tilalla. Anders Abraham Andersson Hortans (Nystu Ant) s.1856 oli suvun viimeinen talonpoika. Hän asui talossa 1920-luvun loppuun saakka.
Sen jälkeen talo oli vuokrattu mm. Breidablickin kansanopistolle, joka käytti sitä veistosalina. Viimeinen asukas oli 1940-luvulla suutari.
1950-luvun alussa Sundomin nuorisoseuran museojaosto osti talon kotiseututaloksi ja lahjoitti sen Sulvan kunnalle. Museojaostosta tuli rekisteröity kotiseututoimikunta vuonna 1953. 1970-luvun alussa kotiseututoimikunnasta tuli kotiseutuyhdistys. Talo vihittiin museoksi 12. elokuuta 1962 ja tulisieluinen koulujohtaja Ragnar Hagman oli sisustanut talon omilla suurimmaksi osaksi 1950-luvulla keräämillään esineillä.
Kun Sundom vuonna 1973 liitettiin Vaasan kaupunkiin niin myös museoalue (päärakennus, mylly ja tontti) siirtyi Vaasan kaupungin omistukseen.
Syyskussa 2018 Sundomin kotiseutuyhdistys osti Sundomin museon rakennuksineen ja hoitaa nyt toiminnan. Maalaistalo sai peltikattonsa sysksyllä 2019.
2. Ulkorakennus
Maanviljelijä, maalari ja messinkivalaja Erik Henriksson Oijst Häggqvist rakensi ulkorakennuksen suunnilleen 1850-luvulla. Rakennus sijaitsi messinkivalimon vieressä Jåfsbackenilla. Ole Norrgård lahjoitti hänen isoisän isänsä rakentaman ulkorakennuksen. Se siirrettiin museoalueelle 1989-1990. Samalla paikalla oli aikaisemmin sijainnut samantapainen mutta suurempi ulkorakennus.
3. Vilja-aitta
Vilja-aitta rakennettiin Näsetiin luultavasti vuonna 1785. Kouluneuvos Ernst August Mitts lahjoitti aitan ja se siirrettiin museoalueelle 1980-luvun lopulla. Vilja-aitta sijoitettiin vähän erilleen piharyhmästä, että se olisi turvassa mahdollisen tulipalon sattuessa.
4. Heinälato
Heinälato on alunperin sijainnut Sundomin Holmenilla pumppuaseman vieressä ja se pystytettiin todennäköisesti 1900-luvun alkupuolella. Lato on tyypillistä pyöröhirsistä kallistuvaseinäistä pohjalaista mallia. Lato on melko isokokoinen. Vanhemmat ladot olivat pienempää mallia. Ladon lahjoittivat Sigrid ja Albert Fjällfors.
Se siirrettiin museoalueelle 1992-1993.
5. Karjamaja
Hirsinen karjamaja on rakennettu 1850-luvulla ja se on alunperin sijainnut Gambälstuskatanilla Grävenströmmenin vieressä Långskäretissä Sundomin saaristossa. Karjamajan rakensi Johan Gabrielsson Svarvar s. 1825, joka viljeli maata niin sanotulla "Maj-Sofiellä" osalla Svarvarin tilaa. Hänen poikansa Johan ja Edvard jatkoivat kotitalon ja karjamajan pitoa. Johan Svarvar, "Maj-Sofien Johannes", eli naimattomana. Hänellä oli lehmiä karjamajalla 1915-luvulle saakka. Edvard oli paitsi maanviljelijä myös maalaiskauppias, joka muutti myöhemmin Amerikkaan. Hänen nuorimmalla tyttärellään Hilda Svarvarilla s. 1895 oli oma kauppa Vaasassa kuten myös hänen molemmilla vanhemmilla sisarillaan. Hän oli naimisissa Rudolf Viklundin kanssa. He käyttivät karjamajaa kesämökkinä 1940-luvun alkuun saakka. Karjamajaelämä oli hyvin yleistä kylässä 1950-luvun lopulle, jolloin karjan laiduntaminen metsissä kiellettiin. Karjamaja rakennettiin uudelleen museoalueelle 1993-1994.
6. Kaivo
Museoalueen pihalla olevalla vesikaivolla on menneinä aikoina ollut suuri merkitys lähistön asukkaille kunnes kunnallinen vesijohto saatiin kylään 1960-luvulla Maalahdesta ja 1970-luvulla Vaasan kaupungista.
7. Tuulimylly
Myllyä kutsutaan "Magnusas Nyback (Jåpes-Juss)" -tuulimyllyksi. Johan Johansson Båtmästar s. 1819 oli ostanut myllyn suunnilleen vuonna 1850 sen jälkeen kun hän oli menettänyt tila- osuutensa, jota hän oli viljellyt Båtmästarin tilalla. Hänen perheensä asui pienessä tuvassa myllyn länsipuolella "Håbelkontinilla". Hän sai elantonsa pääosin myllärinä 1860-luvun lopulle, jolloin hän ja hänen vaimonsa eräänä kevätpäivänä traagisesti hukkuivat Kaupunginselällä heikkoihin jäihin. Hänen jälkeensä myllyn omistajaksi tuli Gustaf Adolf Ehn Båtmästar s. 1818, naimisissa Brita Maria Magnusdotter Båtmästarin kanssa s. 1823. Myöhempiä omistajia olivat heidän lastensa kautta suvut Lervik, Sandvik, Båtmästar ja Ekebohm. Kaksitasoinen mylly (ylä- ja alaosa) siirrettiin museoalueelle 1950-luvulla Ernst Lervikin tilalta, minne se oli pystytetty vuonna 1819.
8. Perinteinen riukuaita
Keväällä 1997 rakennettiin museoalueen ympärille perinteinen riukuaita. Aita kehystää vanhan esikuvan mukaisesti piharyhmän kokonaisuudeksi. Riukuaitaa uusittin tien puolella Vaasan Arbiksen kurssien muodossa vuosina 2017 ja 2019. Kurssien opettajana toimi Matts Andersen.
Katso: Ohje riukuaidan tekoon
9. Sotilastorppa
Flaskareskäret-nimisellä alueella Sundomissa oli sotilastorppa jo 1700-luvun aikana. Tiedetään ett vuonna 1745 syntynyt sotilas Gustaf Adolf Herlin asui torpassa vuodesta 1783 lähtien. Hänen poikansa Carl Gustaf menehtyi todennäköisesti Oravaisten taistelutantereella.
Torppa siirrettiin museoalueelle 1990-luvun loppupuolella. Ennen sitä, torppa oli myyty ja purettu tarkoituksena siirtää se Bergön saarelle kesämökkinä. Bygdeföreningen osti kuitenkin tämän hirsirungon takaisin ja sai luvan siirtää sen museoalueelle.
Hirsirunko pystytettiin kesällä 1998 ja talveksi suojattiin taloa pressulla- Avotakka ja savupiippu muurattiin 1999 ja samalla rakennettiin vanha perinteinen katto. Torppa valmistui nykyiseen kuntoon vuonna 2006.
Ota yhteyttä
info@sundom.fi- jos haluat liittyä jäseneksi Sundomin kotiseutuyhdistykseen/Sundom bygdeförening
- jos haluat esittää kysymyksiä yhdistyksestä